"Ja kun hän puhui, hänen sanansa olivat kuin tuulen hiljaista puhetta. Mutta hänen pienet lähettiläänsä, sodassa ja rauhassa, kuulivat häntä. Useaan vuoteen ei häntä oltu nähty edes lähimmissä kylissä, ja siksi häntä oudoksuttiin ja kutsuttiin Erakoksi tai Korentomieheksi. Ja niin hänen todellinen nimensä oli jo kauan sitten unohdettu."

"Pian sateen vaimennuttua hän palasi puutarhaansa. Vihreät ja punaiset sävyt näyttivät nyt ilta-auringossa yhä kirkkaammilta; ehkä sade oli tosiaan pessyt jokaisesta pienestä lehdestä hiekan ja pölyn. Hän tunsi voimien palaavan vähitellen, aivan kuten varpuset, jotka löysivät tiensä puutarhaan aina auringonlaskun aikaan."